Ajmerin bussipysäkiltä pääsimme riksalla linja-autoasemalle bussissa tapaamani italialaisen pojan kanssa, joka oli menossa samaan paikkaan. Riksakuski oli hövelillä päällä ja auttoi rinkan selkääni, mutta tälle jalolle teolle olikin taka-ajatus: ennen kuin huomasinkaan, kuski oli ehtinyt kouraista molempia rintoja siinä sivussa kun muka auttoi rinkkaa paremmin. Jäin suu auki tuijottamaan ja ukko vain nauroi. No, tästä välikohtauksesta kiitollisena hän seurasi meitä asemalle ja näytti mikä bussi on menossa Pushkariin. Ja tarjosi vielä teetäkin. Tiedä sitten kumpi osapuoli tässä jäi voitolle.
Pushkarin bussi oli ihan tupaten täynnä. Kuvitelkaa täysi bussi ja sinne vielä kaksikymmentä ihmistä... Olisin jäänyt odottamaan seuraavaa, mutta en rinkkoineni mahtunut enää ulos, enkä oikeastaan liikkumaan yhtään mihinkään suuntaan. Bussi starttasi ja väki tuuppi minua taaksepäin niin että lopulta seisoin ihan keskellä olevan kaksoisoven edessä rinkka selässä. Ylsin juuri ja juuri ottamaan kaiteesta kiinni kun bussi lähti kaahaamaan väkijoukon ja sekasortoisen liikenteen läpi, ja huonosti meinasi käydä kun joku matti myöhänen (mikä lie vastaava termi Intiassa) hyppäsi vielä kyytiin ja repi itsensä sisälle minun rinkkani avulla. Kyydissä onneksi pysyttiin, ja onneksi väki alkoi jossain vaiheessa vähetä ja pääsin ihan istumapaikalle, matka ylös Pushkariin kulki nimittäin mutkitellen vuorenrinnettä, ja kuski ilmeisesti yritti tehdä aikaennätystä..
Pushkarin hotelli oli aivan mahtava, hiljaisella ja rauhallisella paikalla vuoren rinteen alapuolella. Illemmalla olin lähdössä "keskustaan" (ei kai voi sanoa "kirkolle" kun siellä ei ollut yhtään) syömään juuri tämän italiaanon kanssa, ja menin receptioniin kysymään tietä. Siellä istui vanhempi mies ja nuori poika. Vanhempi esitteli itsensä hotellin omistajaksi, ja toivotti minut tervetulleeksi. En oikein tiennyt mitä sanoa, ja sen varmaan näki naamastakin, kun nuorempi poika, ehkä noin 16-vuotias esitteli itsensä: "I´m a holy man." "Hmmm.. I´m Johanna." Hotellin johtaja sanoi, että pyhä mies on juuri lähdössä samaan suuntaan ja voi viedä minut moottoripyörällään, jos odotan hetken. Menimme ulos sellaiseen pieneen huvimajaan istumaan , ja kysyin pyhältä mieheltä, mitä oikein tarkoittaa että hän on pyhä mies. Hän kertoi olevansa Brahmin, eli kuuluvansa hindujen ylimpään kastiin. Samaan aikaan johtaja kaivoi jostain sanomalehtikäärön, josta paljastui chappatti-leipää ja kasviksia. Yritin hyvin kohteliaasti kieltäytyä ja vedota vasta sairastettuun vatsatautiinkin, mutta ei auttanut, maistettava oli. Ja hyväähän se oli, johtajan äidin tekemää, mutta pian johtaja alkoi syöttää minua käsin ja tunki jokaista laatua vuorotellen suuhun. Yritin sanoa että riittää jo, mutta pyhä mies sanoi: "Just eat." Mitä siinä paljon voi tyttö tehdä, kun toiset käyttää maallista ja hengellistä valtaa.. Ehkä ruoka oli jollain tavalla siunattua, ei siitä ainakaan mahatautia tullut. Hotellin johtaja kertoi, että hänellä on maailman paras ammatti. Jos Intiassa pyytää jonkun luokseen, hän on vieras ja kohtelet häntä kuin vierasta. Mutta jos joku tulee pyytämättä, hän on Jumalan lähettämä ja tavallaan Jumala on hänessä, joten häntä täytyy kohdella kuin Jumalaa. Hotellin johtajana hän siis saa koko ajan uusia ja uusia Jumalan lähettiläitä luokseen. Pääsin sitten keskustaan pyhän miehen tarakalla.
Pushkar on siis hindujen pyhä kaupunki (tai oikeastaan voisi sanoa kylä), jossa on yli 400 temppeliä. Se on pyhiinvaelluskohde, jossa jokaisen hindun olisi hyvä vierailla elämänsä aikana edes kerran. Se on varmaan aikoinaan ollutkin vain sitä, mutta nykyään se tuntuu olevan pystyssä vain turisteja varten. Keskusta on ihan täynnä myyntikojuja, joissa myydään juuri sitä samaa turistikrääsää kuin joka paikassa muuallakin, ja hotelleja ja guest houseja on sitten loput talot täynnä. Ja tottakai löytyy useampi italialainen ravintola josta saa pitsaa ja pastaa. Jodhpurissa tapaamani delhiläiset pojat kertoivat, että Pushkarissa yritetään sen pyhyyden varjolla rahastaa ihmisiä loputtomiin, ja pyydetään lahjoituksia millon mihinkin hyvään tarkoitukseen, mutta lopulta rahat menevät kuitenkin omaan taskuun. Yritin muka niin välttää huijatuksi joutumista, mutta jouduin kuin jouduinkin ansaan. Olin kävelemässä Pushkarin pyhälle järvelle päin, jossa ihmiset käyvät rukoilemassa ja puhdistautumassa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Myös pyykkäystä harrastetaan. Olin kuullut, että tapana on laittaa järven veteen kukka, ja toivoa samalla hyvää tulevaisuutta itselle ja läheisille. Kadulla nuori poika antoi minulle kukan ja kohta sain toisenkin, ja tämän kukan antaja lähti näyttämään tietä järvelle. Järvi oli jo näkyvissä ja yritinkin sanoa etten tässä nyt oikein opastusta tarvitse, mutta hän tuli mukanani altaalle saakka ja käski pudottaa kukat sinne. Kun olin kyykyssä altaan reunalla, viereeni istui "pappi", joka pyysi saada tehdä pyhän rituaalin kanssani. Aavistin pahaa, mutta siitäpä ei sitten enää lähdettykään mihinkään, vaan toisteltiin pyhiä mantroja papin kanssa milloin mikäkin taikaesine kädessä. Ja lopulta päästiin maksuosioon, tottakai... Ja se ei ollutkaan ihan mitä tahansa, vaan olisi pitänyt antaa dollareita tai euroja, "some people give 50 dollars. Some people give 100 dollars. You have big family, you give me 150 euros." Sanoin että en todellakaan kanniskellut mukanani sellaisia summia enkä euroja yleensäkään. Hän vaivoin myöntyi ottamaan vastaan rupioita, ja olisittepa nähneet ilmeen kun annoin 20 rupiaa... Sain uudelleen kuulla litanian siitä, miten tämä raha menee hyvään tarkoitukseen ja se on tarpeen, jotta mantroista tulee toimivia (tarvittaessa voisin tulla seuraavana päivänä uusimaan mantrat!) En suostunut antamaan enempää, ja pappi (joka siis ei todellakaan edes ollut mikään pappi) sitoi käteeni nauhan, joka tarkoitti että olen jo antanut lahjoituksen eivätkä muut papit tulisi minulta enää niitä pyytämään. Nauha tuntui enemmän tarkoittavan sitä, että minua oli jo huijattu... Ehdin ottaa muutaman askeleen pois päin, kun näin, että sama poika tuo paikalle aiemmin tapaamaani italialaista poikaa. Yritin sanoa hänelle että kyseessä on huijaus eikä hänen kannata maksaa yhtään mitään, mutta pappi ja apupoika keskeyttivät minut sanomalla vihaisesti :"It´s holy place. No talking!" Minun mielestäni se en ollut MINÄ, joka häpäisi pyhää paikkaa... Ärsyttää niin paljon tuollainen, mutta paikka oli kyllä hieno.. Niin ja anteeksi vaan läheiset ihmiseni kun en antanut teidän puolestanne enempää rahaa, mutta ajattelin kyllä kaikenlaisia kauniita ajatuksia kun laitoin ne kukat veteen :)
Pushkarista olisi päässyt kamelisafareille, joista osa olisi ollut useamman yön kestäviä, ja nukkumaan olisi päässyt kamelin kyljessä tähtitaivaan alla. Varmasti olisi ollut mahtava kokemus, mutta olisi tullut myös aika kalliiksi. Ja ei ne kamelit oikeen lempeiltä näyttäneet..
Pushkarissa tutustuin myös tanskalaiseen tyttöön, ja tämän reissun jälkeen kun kotiutuu, on jo kahteen maahan majoitus ja opastus luvattuna :) Reissufiilis on nyt aika lailla kohdillaan, aluksi sitä ei ollut ollenkaan kun pitkän poissaolon jälkeen oli pientä alkujärkytystä ilmassa ja osaltaan sairastaminenkin verotti sitä aika rankasti. Nyt on taas kaikki kunnossa :)
Kuvassa Ajmerin juna-aseman aula. Klikkaamalla saa kaikki kuvat isommiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti