Delhi jäi (Luojan kiitos) taakse ja pääsin aloittamaan matkan kohti Jodhpuria yöjunalla. Matkustin Sleeper Classissa, mikä tarkoittaa että makuulavereita on aina kolme päällekkäin ja ylimmäinen, jossa minunkin paikkani oli, on ihan katonrajassa. Matka meni ihan mukavasti, samassa "loosissa" matkusti myös nuori pariskunta jotka olivat oikein mukavaa juttuseuraa. Saapuessani Jodhpuriin oli Holi- festivaalin virallinen päivä ja se tarkoitti sitä, että kaikki paikat, mukaanlukien nähtävyydet oli suljettu. Monet olivat varoittaneet minua menemästä Holin aikana ulos, mutta ulkona oli niin hyvä ilma ja päikkäreiden jälkeen uskaltauduin ulos. Kävelin kadunreunaa eikä mennyt kuin hetki, kun ensimmäinen skootteri hidasti kohdalla ja päälleni lensi violettia värijauhetta (onneksi edes tiesivät, mistä väristä tykkään). Sitten vastaan tuli ryhmä naisia ja lapsia yltäpäältä väreissä, toivottivat minulle Happy Holi, ja juuri kun avasin suuni toivottaakseni heille samaa, sain sen täyteen keltaista jauhetta. Jatkoin matkaa vielä jonkin aikaa, mutta kohta se osoittautui turhan värikkääksi ja mikään paikka ei ollut auki, joten palasin takaisin hotellille. Naapuritalon pihalla nuoriso yritti puhdistaa itseään ja toisiaan väreistä puutarhaletkulla, mutta aika sitkeässä se näytti olevan. Ehkä se kuluu loppuun ennen seuraavaa Holia.
Samana iltana söin dinneriä hotellilla ja juttelin kahden intialaisen pojan kanssa, jotka olivat tulleet Delhistä lomalle. Heillä oli hauskaa, kun kerroin miten minua oli yritetty huijata Delhissä. Suunnittelimme lähtevämme aamulla yhdessä katsomaan Jodhpurin nähtävyyksiä. Päivällinen oli oikein mukava ja ruoka hyvää, mutta se kostautui seuraavana yönä kun reissun ensimmäinen mahatauti alkoi. Kokonaista kolme päivää pysyinkin terveenä! Nähtävyydet ja sen päivän matka Pushkariin täytyi siis perua, mutta onneksi tauti alkaa jo helpottaa. Ihana tunne kun voi taas syödä pitkästä aikaa.. Otin tämän Rajasthanin reissun matkatoimiston kautta, ja kun eilen soitin sinne ja kerroin, etten tänään voikaan matkustaa seuraavaan paikkaan kuten olin suunnitellut, matkatoimiston mies sanoi että ai niin, muistinko mainita että olemme saaneet paljon valituksia huonosta ruoasta juuri siitä hotellista.. älä syö mitään siellä vaan käy jossain ulkona syömässä. Kiva tietää siinä vaiheessa.
Tänään iltapäivällä voimat palautuivat sen verran että jaksoin lähteä vähän ulkoilemaan ja ajoin riksalla Mehrangarh Fort:iin eli linnoitukselle, josta osa on rakennettu jo 1600-luvulla, ja uudempi osa 1800-luvulla. Sisään ei enää päässyt, mikä oli todella harmi, mutta pettymystä korvasi osaltaan Jodhpurin kaupungin mahtavat maisemat yli 120 metrin korkeudesta. Kuvat ovat vähän värittömiä koska alkoi jo hämärtää eikä digikamerani ole niissä olosuhteissa parhaimmillaan. Ehkä silti voitte nähdä, miksi Jodhpuria kutsutaan siniseksi kaupungiksi. Saatatte myös nähdä kaukaa häämöttävän palatsin. Valot alkoivat syttyä kaupunkiin ja alhaalta kuului musiikkia; olimme tulomatkalla ohittaneet hienon ja värikkään hääseurueen. Tätä maisemaa olisi voinut jäädä katsomaan vaikka koko loppuillaksi.
Paluumatkalla näin riksasta kadunvarrella seisovan äänekkään miesjoukon. Sen verran ehdin nähdä, että sen keskellä makasi liikkumatta ja silmät ummessa vanhempi mies, ja ympärillä seisovat väittelivät ja elehtivät käsillään kiivaasti, eikä kukaan näyttänyt ehtivän väittelyltään kiinnittää mitään huomiota maassa makaavaan mieheen. Riksakuski arveli, että kyseessä oli saattanut olla liikenneonnettomuus. Onneksi näin, että vastapäisestä suunnasta ajoi ambulanssi täyttä vauhtia, ehkä mies ehti saada apua. Tai ehkä sinä iltana yksi hindu koki uudelleensyntymän. Tai vapautui siitä.
Huomenna matka jatkuu bussilla kohti Pushkaria, tai oikeastaan Ajmeriin, sillä Pushkar on sen verran pieni paikka ettei sinne ole suoria yhteyksiä ilmeisesti oikein mistään. Ajmerista on vielä 15 kilometriä Pushkariin, ja sinne pääsee jollakin. Toivottavasti ei kuitenkaan kävellä tarvitse, en ymmärrä miten tavaraa onkin kertynyt mukaan niin paljon. Olen yrittänyt vähän karsia rinkan sisältöä vähemmäksi, mutta kun mistään ei oikeen malttaisi luopua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti